…

Pelkään, että äänihuuleni unohtavat kohta mitä varten ne ovat olemassa… Tämä on ihan supertylsää. LUPAAN JA VANNON muistaa olla kiitollinen laulun lahjastani päästyäni tästä kurjuudesta eroon!! En tosin tiedä muuttaako se tilannetta mitenkään, aikaisemmat blogimerkintäni ajalta ennen tätä typerää tautia olkoot siitä todisteina Yksi puhelimeni soittoäänistänikin on asiaankuuluvasti Abban “Thank you for the music” – eikä sitä ole valittu sattumalta.

Kypsyttää…

Ei mitään uutta tällä rintamalla… Olen jo aivan TOTAALISEN kypsä tähän hissutteluun: ainoastaan tietoisuus siitä, että jos en malta parannella itseäni kunnolla, koko homma vaan pitkittyy, pitää meikäläisen vaiti… Olen ihan valmis kiipeilemään kohta seinille, enkä voi edes kuunnella musiikkia, kun tahtoisin laulaa mukana Ei ole helppoa ei! Yhden kerran oli pakko vastata puhelimeen, kun eivät kuorotreeneissä löytäneet nuotteja (sähköposti ja tekstariohjeistuksista huolimatta…), mutta se oli HYVIN lyhyt puhelu. Nuotit onneksi löytyivät ja pääsivät jatkamaan treenejä.

Teoriatehtäviä tein taas pikkuisen eteenpäin – en tosin paljoa, koska istuin tänään koneen äärellä muutenkin aamusta pitkälle iltaan työhommien parissa. No, nyt nukkumaan taas ja toivomaan parempaa huomista…

Hissuttelua edelleen

Eilisiltaisten viimeisten höyryhenkosten jälkeen nukutti tosi hyvin, vedin sikeitä heräilemättä aamuun asti. Se teki ihan hyvää meikäläisen olotilalle, joka on tänään ollut aavistuksen parempi. Ääntä tulee sen verran, että pystyin kauppareissulla kassatätille sanomaan hiljaa ja pienesti “Hei”, “pankki” ja “kiitos” Mykkäkoulu on kumminkin jatkunut tiukasti edelleen ja jatkuu vähintään vielä huomisenkin.

Minähän olin kovasti menossa sinne oopperaluokan koelauluihinkin tänään, mutta tällä äänellä eivät ovet todellakaan olisi auenneet – ei vaikka tekeillä olisi ollut “oopperaa umpikuuroille” ja siinä variksenpelättimen rooli… Sain onneksi uuden mahdollisuuden ensi viikolle – toivottavasti olen edes jossakin kuosissa jo silloin.

Verryttelin luvan saatuani kevyesti musiikin teoriatehtävien parissa. Uskomatonta, miten yksinkertainen aikatesti saa meikäläisessä jonkun alkukantaisen kilpailuvietin heräämään!! Ihan piti nauraa itselleen, kun silmät kiiluen ja hiirikäsi innosta täristen yritin kerran toisensa perään lyödä omaa ennätystäni (tai mikä vielä pahempaa, jonkun tuloslistalla itseä edellä olevan tulosta…). Olen KERTAKAIKKISEN helppo nakki koukutettavaksi Kokemustahan mulla tästä lajista jo on edellisten teoriakurssien ajoilta – monet yöunet ovat tästä syystä jääneet turhan lyhyiksi…

Höyryvoimaa

Kuten sanoin, sellainen sairastaminen, jossa pitää vaan odottaa paranemista ja olla hiljaa, ei sovi mulle… Pitää edes yrittää tehdä jotain olonsa kohentamiseksi Tällä kertaa sen asian ajavat apteekkireissulta mukaan tarttuneet inhalaattori (asiaankuuluvine inhalaatio-öljyineen) sekä vesipiippu. Vedenkeitin on käynyt kuumana heittäydyttyäni ihan höyrypäiseksi, olen pössytellyt molemmilla vempeleillä vuoron perään. En tiedä kuinka paljon niistä on varsinaista hyötyä, mutta hyvältä ne ainakin tuntuvat – enkä usko, että niistä haittaakaan on. Vesihöyryyn, merisuolaan ja eteerisiin öljyihinhän tuo kaikki perustuu.

Olinkin livahtanut teoriakurssille ihan vahingossa vanhojen tunnusteni turvin ja yllätin siis tietämättäni Matin pahanpäiväisesti, sori Kurssihan alkaa virallisesti vasta viikon päästä, mutta nopea toiminta tilaisuuden tullen on minun tavaramerkkini – on ollut sitä aina! Lupasin pitää tehtävien perään syyhyävät näppini kurissa toistaiseksi.

No, nyt menen vetämään vielä viimeiset höyryhenkoset ennen nukkumaanmenoa. Nämä tällaiset päivät joutaisivat mun mielestä mennä pikakelauksella eteenpäin…

Mykkäkoulu jatkuu

Ihanhan tässä on hulluksi tulla, kun ei ääntä lähde (siis ainakaan mitään tervettä sellaista…). Mykkäkoulua on kestänyt vasta yhden päivän ja minä jo kiemurtelen nahoissani… Ja kaikista ärsyttävintähän tässä jutussa on se, että en voi asialle oikeastaan muuta tehdä kuin odottaa ja olla hiljaa.

Sain tänään tunnukset säveltapailu-kurssille, sormet ihan syyhyää päästä uusien tehtävien kimppuun! Laulutehtävät joutuvat tosin odottamaan vuoroaan sattuneesta syystä, mutta josko sieltä jotain tekemistä löytyisi jo ennen sitä. Sain myös kuulla, että Pilates-kurssin aloitusta siirretään muutamalla viikolla, että saataisiin lisää innokkaita mukaan. Jos siis kurssi kiinnostaa muitakin, niin kipin kapin ilmoittautumaan – tarkemmat tiedot löytyy Siban sivuilta.

Gone with the wind…

Tänään multa sitten meni ääni ihan totaalisesti… Se ounastellut nuhaköhä sen teki ja aamulla tiesin jo, että niin tulee käymään. Mutta töihin oli pakko mennä ja siellä ääntä käyttää. Että ou shit. Nyt ollaankin sitten IHAN HILJAA – se jos mikä, on mulle suunnattoman hankalaa! Hiljaa olo seurassa on ihan utopistinen ajatuskin, kun se yksin ollessakin tekee tiukkaa – joten tämä laulamattomuus-olotilani sen kun syvenee… AUGH!!! Mutta eipähän siis mene lauliksia sivu suun, siinä mielessä tämä tietysti tuli sopivaan saumaan – jos tästä jotain positiivista pitäisi keksiä! Toivottavasti tauti on nopsasti ohimenevää sorttia…

Sissimeininkiä..!

Jos ei esiintyminen, näytteleminen ja laulaminen paljain jaloin, vähissä ja märissä vaatteissa vesisateessa sitä ole, niin mikä sitten..?!? Itseäni puistatti ja paleli pelkkä ajatuskin… Tosin samainen sade kasteli meidät myös katsomon puolella ja se kenties edesauttoi eläytymistä, kun vesinorot valuivat pitkin päätä! Mutta sitähän se kesäteatteri on, säiden armoilla oleminen on ylitsepääsemätön osa koko touhua. Ja toisaalta yllättävät sääolosuhteet voivat ollakin se yleisöä ja näyttelijöitä jollain kierolla tavalla toisiinsa lähentävä tekijä.

Nuhaksi osoittautunut pöpö voi toistaiseksi hyvin ja yrittää vaivihkaa hivuttautua kohti kurkkua, mutta olen varustautunut vastaiskuun ja kaivellut kesän ajan unholassa olleet tropit kehiin. Minuahan ei noin vaan selätetä. MUR.

Oopperapläjäys

Sain sitten kunnon annoksen musiikkielämyksiä eilen Taiteiden yössä – niitä tosin lähdin hakemaankin! Renessanssin ja keskiajan luuttusävelmistä pomppasin Skaalalaisten kahden tunnin oopperapotpurriin. Istumapaikkakin irtosi, kun malttoi aikansa odottaa (ja toimi nopeasti tilaisuuden tullen). Istuin sen verran lähellä, että ainakin kuulin oikein hyvin, paikka paikoin liiankin… Yleensä kun oopperalaulajien äänessä pitää riittää potkua kantamaan orkesterinkin yli ilman mitään sen kummempia vahvistuksia, niin mikkien kanssa pelaaminen ja balanssien säätely on siksi varmaan aika hankalaa. Tässä tilanteessa mikkien käyttö kumminkin ihan oikeutettua ja tarpeellista, koska ulkoilmaan pystytetyn esiintymislavan akustisista ominaisuuksista ei juurikaan kannata puhua… Essin laulua on aina yhtä nautinnollista kuunnella ja Fitnessin Mintun aariat toivat paljon muistoja mieleen kevään proggiksesta.

Kerimäeltä oli tullut myös Romu-Heikin nuottipostia, kiitokset vaan Sarille! Lauloinkin niitä läpi muutaman kerran tänään, mutta vain muutaman kerran, sillä kurkku tuntuu hieman omituiselta. Ei virallisesti kipeältä, mutta jotenkin siihen suuntaan ounastellen. Sen verran, että kaivelin Carmolis-tipat esille ja keitin kuumaa teetä. Onnistuinkohan manaamaan syksyn ensimmäisen flunssan itselleni, kun tuossa muutama päivä sitten mietin, että nythän tässä olisi aikaa sairastaa talven flunssat alta pois..? No, niin kauan kun mahdolliset pöpöt muistaisivat tämän sopimuksen – ja myös pitäisivät siitä kiinni!! – niin mikäs siinä. Mutta kunhan tästä syksy taas kunnolla käynnistyy, niin sitten sairastelulle ei vaan kertakaikkiaan ole aikaa. EI OLE. Yleisesti ottaen vastustuskykyni on onneksi kuitenkin suht’ hyvä eivätkä läheskään kaikki pöpöt meikäläiseen pysty. Olisin melkein myös sillä kannalla, että joissakin flunssanounastelutilanteissa (valkosipulin, inkiväärin, sarvikuonohuuhteluiden yms. konstien ohella) omalla tahdonvoimallakin voi pelotella vähemmän aggressiiviset taudinaiheuttajat lähimpään pöpelikköön – jos siihen on riittävän hyvä syy. Kuten laulutunti tai esiintyminen
Ja voihan hyvin olla, että tämäkin on ihan jotain muuta – ehkä mun elimistö vaan kaipaa enemmän laulamista..?!

Kausi käyntiin

Joku kuorokavereista totesi mulle tänään, että olen niin “seesteisen ja rentoutuneen” näköinen… Ja HAH-HAH! Olen varmaan sitten jo jossain niin syvällä stressiviidakossa ja tottunut elämään sen kanssa, että pitkän työpäivän jälkeinen seisova katseeni tulkitaan joksikin muuksi Olin nimittäin aivan muissa sfääreissä tullessani treeneihin suoraan mehut vieneen työpäivän jälkeen. Mutta parempi tietysti näin päin.

Oli mukava nähdä, miten moni laulaja ilmaantui takaisin lomilta reippaana ja lauluintoa täynnä – voi, kun olisi mukava tuntea samalla lailla, muistan kyllä millaista se oli. Oma ongelmani on nykyään siinä, etten pysty keskittymään siihen KAIKKEIN TÄRKEIMPÄÄN eli laulamiseen, koska käytännön asioiden hoitaminen ja hallinnointi ja organisoiminen ynnä muu sellainen toiminnan kannalta oleellinen puuhastelu kaatuu jatkuvasti päin näköä. No, ehdin sentään yleispätevältä häröilyltä vähän laulaakin ja mikäs Madetojaa on laulellessa. Sieltä löytyi kaikenlaista! Joukkoon mahtui hyvinkin tuttua ja perinteistä ohjelmistoa ja sen lisäksi hyvin paatoksellista ja isänmaallista tavaraa, mahtavia kansanlaulusovituksia, hiljaista ja herkkää soundia ja vaikka mitä. Kyllä siitä saadaan komea konsertti aikaiseksi!

Mutta ennen kuin muutun ihan nestemäiseen olomuotoon, yritän valua kohti sänkyä – huominen on kumminkin jaksettava ennen viikonloppua..!

Jee :-)

Haa, olipas hauska huomata, että tänne on eksynyt joku muukin laulaja Mahtavaa!! Itsekseen bloggailu on vähän niin kuin yksinpuhumista (eipä silti, ettenkö sitäkin aina joskus harrastaisi…), onnistuuhan se, mutta ei vaan pitemmän päälle ole kovin inspiroivaa.

Päätinpä tänään sitten ilmoittautua Siban järjestämälle pilates-kurssille, toivottavasti mahdun vielä mukaan. Periaatteessa sen pitäis olla ihan mahdollista, ellen sitten onnistunut vastaamaan “väärin” vaadittuun taustatietokyselyyn. Yritin ainakin olla vähintään viksu ja vilmaattinen ja hyvällä asialla  Tämä meikäläisen normaali harrastusrytmi on niin musiikkipainotteista – ja sitä toki haluankin sen olevan! – että siihen on hankala tunkea mitään liikunnallisia harrastuksia, niin tärkeitä kuin ne olisivatkin. Joten laskeskelin vähän sen varaan, että tämä musiikillinen lähestymistapa lajiin saattaisi olla se motivaattoritekijä, jota kaipaan. Koska se aloittaminen on aina se kaikista isoin kynnys – kun vauhtiin pääsee, niin sittenhän asiat lutviutuvat vähän niin kuin itsestään. Irlantilainen kick-boxing-ohjaajanikohan se oli, kun sanoi, että olen vähän kuin höyryjuna: kun pistän vaihteen silmään niin minua ei pysäytä kerrassaan mikään..! Sisko-Kirsi oli kuulemma myös ilmoittautunut ottamaan tuntumaa tähän lajiin siellä Kokkolan suunnalla. Voidaan sitten vertailla kokemuksia

Kuorotreenit alkavat huomenna. Olen tämän päivää etsiskellyt avaintenhaltijoita ja käynyt kiivasta keskustelua graafikkomme kanssa rekryjulisteemme sisällöstä. Julisteesta on oikeasti tulossa hieno – eikä vähiten siksi, että julisteen kuvissa esiinnyn myös MINÄ ! No ei tietenkään oikeesti, ammattilainen on vaan ammattilainen ja se näkyy lopputuloksessa. Ja se on hienoa.