Tämäniltaisessa esityksessä alkoi tuntua siltä, että ehdin itsekin aistia esityksestä jotain muutakin kuin sen pelkän seuraavan sivunkäännön… 
Päätä ei tosin auta edelleenkään käännellä tai penkillä vääntelehtiä, mutta paljon pystyy tosiaan ihan vaan aistimaan. Se on aika jännää! Muutenkin vaikuttaa siltä, että kaikki palaset ovat vähitellen loksahdelleet paikoilleen – ja esityksiä on jäljellä yksi… Näin käy aina – siinä vaiheessa, kun homma alkaa olla hanskassa, esitykset loppuvat! Huilistimme nuotit meinasivat lähteä tänään loppukohtauksessa livohkaan tyystin, mutta ennätin onneksi saada ne ruotuun viime hetkellä ennen lopullista tipahdusta. Illan päätteeksi ohjelmassa oli taas roudausta ja siivousta ja moppausta ynnä muuta, mutta sekin alkaa sujua jo rutiinilla ja pääsimme ihan ihmisten aikaan kotia.
Vaikka aikaisen aamuherätyksen jälkeen silmät olivatkin melkein ristissä valmiiksi, kävin muutamat teoriatehtävät tekemässä vielä illan päätteeksi. Vuorossa oli taas aiemmin opitun kertailua ja ilokseni huomasin oppien menneen perille – vastaukset löytyivät ihan kuin apteekin hyllyltä, vaikka olikin hieman hitaampi vaihde päällä.
Tiina on tulossa huomenna tänne mun luo laulamaan – aikomuksenamme on katsastaa vähän niitä keskiviikkona saatuja kappaleita, katsotaan mitä niistä saadaan irti. Mutta sitä ennen: unta palloon….
