… Tuhlis-esitystä siis, tällä erää. Jännäsimme ihan viime metreille saakka pystyykö Niina laulamaan, mutta niin hän vaan lauloi! Ja olosuhteet huomioon ottaen vielä tosi hyvin – mietin esityksen aikana, että Niina laulaa kaiken tän stressin ja väsymyksen ja sairastelun keskelläkin paremmin kuin meikäläinen edes parhaana päivänään… mutta pro on pro ja sen kyllä huomaa. Ääni on kyllä uskomaton instrumentti. Se on niin uniikki! Mun äänellä ei voi laulaa kukaan muu enkä mä voi laulaa millään muulla äänellä kuin omallani…
Siellä flyygelin takanakin kaikki alkoi mennä jo ihan rutiinilla, myös meikäläisellä 
Loppuroudaus sujui yllättävän vauhdikkaasti ja ehdittiin sitten vielä syömäänkin. Ja minä sain kunnian toimia tenorisolistimme ja pianistimme autonkuljettajana kryptalta Annankadulle – hyvin sujui sekin!
Teoriasuoritukset olivat palautteiden mukaan kunnossa eli sitä sorttia on tiedossa lisää heti, kun ehdin tällätä itseni koneen ääreen niissä merkeissä. Huomisiltana on taas vaihteeksi kuoron hallituksen kokous – en ole itse päässyt harjoituksiin lainkaan, mutta minusta tuntuu, että muille on ollut ihan terveellistä hoidella hommia vaihteeksi ILMAN minua..! Ja huomata, että asiat toimivat ja pyörivät eteenpäin silloinkin, kunhan vaan joku ottaa asiat hoitaakseen.
