Voimaharjoittelua

Saisikohan joulupukilta vaihtoleuan (tai ainakin löysemmät leukasaranat…), jos sellaisia nätisti pyytäisi..??

Viikonloppu alkoi laulutunnista, niin kuin asiaan kuuluu. Jatkoin sinne suoraan työseminaarin virtuaalitunnelmista, jossa on lilluttu viimeiset pari päivää. Laulamisessa ei vastaavasti ollut kerrassa mitään virtuaalista, vaan elettiin ihan reaaliaikaa ja tämänpäiväiset tekniikkaharjoitukset olivat lähestulkoon käsinkosketeltavissa – ainakin niinä hetkinä, kun Niina piteli kiinni takatukasta ja leuasta saadakseen mun pään oikeaan asentoon

Voi LUOJA, että osaakin ihmisellä olla leuka, joka ei vaan kertakaikkiaan osaa olla rentona ja oikealla tavalla auki… Laittaisin omani vaihtoon ihan välittömästi, jos sellainen vaan onnistuisi. Mutta ei, pitää ilmeisesti hikoilla tän kanssa..! Ja tämä eteenpäinmeno tapahtuu näköjään nyt ärsyttävästi pätkissä: ensin kasvoi ääni ja sen myötä meinasi loppua henki, kun “laajakaista” vaatikin enemmän potkua. No, nyt hengitys on kirinyt äänentuotannon kiinni ja ne alkavat olla jo ihan balanssissa keskenään, mutta fysiikka pistää hanttiin, eikä päästä sitä isoa ja komeaa ääntä ULOS niin kuin pitäisi. Argh!! Kun se tajuaisi relata, tehdä äänelle tilaa ja olla turhaan auttamatta (ainakaan niin, että se näkyy päällepäin), niin sitten asiat alkaisivat olla hyvin.

Mutta olipa siis melkoista voimaharjoittelua koko tunti tänään! Niina oli tiukkana vaatimuksissaan ja armoa ei annettu. Eipä silti, että olisin pyydellytkään – tiukat otteet ovat ihan paikallaan ja uskon, että niiden ansiosta päästään “sadonkorjuuseen” sitten joskus, kun tuo kropan vastarintaliike saadaan nujerrettua ja koko koneisto tekemään yhteistyötä keskenään. Itse vaan toivon, että se “joskus” olisi aika pian…

Lullya mentiin jälleen, tahti tahdilta ja fraasi fraasilta. Ohjelman aariavalinta on siis edelleen auki ja loput biisivalinnat riippuvat sen luonteesta. Sain kuitenkin muutaman antiikin aarian taas tutusteltavaksi: Scarlattia, Lottia, Vivaldia ja Paisielloa. Ja niissä näytti olevan ihan kiitettävästi nopeita kuvioita ja helyjä ynnä muita koristuksia. Jännittävää!

Tunnin jälkeen pyörähdin vielä kaupungilla ja täysin tunnin oppeihin syventyneenä yritin roikottaa leukaa rentona ja hakea oikeanlaista olotilaa naamavärkkiin. Tajusin vasta myöhemmin näyttäneeni todennäköisesti varsin vähä-älyiseltä ohikulkijoiden silmissä seilatessani siellä kaupan hyllyjen välissä poissaolevan mietteliäs katse ja roikkuva leuka naamaani koristamassa…

Jouluvireessä

… ja välillä vähän sen vieressäkin… Hilppa-hei, onpa taas laulettu tälle päivälle! Oopperaluokkalaisten osuudet ens viikon joulukonsertissa elävät edelleen vähän omaa elämäänsä, mutta kenties tässä viikon aikana jotain kypsymistä vielä tapahtuu ja homma on keskiviikkona kasassa. Toivoa sopii.. Mun ja Terhin Purcell jäikin sitten tältä keikalta pois, mutta toivottavasti sen aika tulee sitten joskus keväällä. Sarin ja mun duetto sentään tulee, tänään saimme huilistin lisäksi myös klarinetistin obligatostemmoja soittamaan. Kuulosti kivalta! Kunhan siinä saadaan rytmi pysymään kasassa, niin siitä tulee hyvä. Mun välisoolo tosin liikkuu niin matalalla alueella, että sitä on hankala saada kuulumaan, mutta yritetään.

Onneksi osaan sentään kappaleet jo ulkoa ja yritin eläytyä sanojen tunnelmaan – se ilmeisesti onnistui, kun sekä Satusofia että Maria sitä kommentoivat: mua oli kuulemma mukava katsella, koska näytän siltä, että nautin laulamisesta No, niinhän mä teenkin – kiva, että se myös näkyy!

Tauolla juhlistettiin tulevaa joulua Marian leipomilla tortuilla, pipareilla, karkeilla ja glögillä, meillä oli oikein mukava tunnelma ja maistuvat tarjoilut! Ehdittiin vielä laulaakin, niitä isomman ensemblen biisejä ja ihan loppuviimeksi vielä Gluckia Satusofian ja Virvan kanssa. Se oli kyllä melkoista tuskaa… Kaikki olivat jo aika väsähtäneitä siinä vaiheessa ja lopputulos oli jotain aika karmeaa. Jossain vireessä pysyminen tuntui elämää suuremmalta urakalta! Onneksi sitä ei olla esittämässä julkisesti ihan pian

Kotimatka Satusofian kans taittui taas hurpatellen ihan hujauksessa. Sovittiin, että jos ja kun hän ensi viikon työkiireistä hengissä selviää, mennään laulamaan kauneimpia joululauluja tässä vielä ennen lomia. Se pitää muistaa!

Onni on…

… paitsi kummipoika, myös hyvä laulupäivä! Sellainen oli taas tänään eikä tunti tuntunut riittävän yhtään mihinkään. Se vilahti ohi yhdessä hujauksessa..! Ääniharjoitusten lisäksi keskityttiin tänään Lullyn aariaan. Nyt kun olen päässyt yli pahimmasta ranska-paniikistani, niin ehdin keskittyä muuhunkin kuin pelkkiin sanoihin Tämä kyseinen aaria on loksahtanut oikealle paikalleen heti alusta lähtien, joten siihen nähden sitä on helpompi lähteä työstämään.

Tänään oli siinä mielessä historiallinen päivä, että muistin / hoksasin / tajusin / kehtasin / uskalsin ottaa minidiscin mukaan ja äänittää tunnin ja omat laulamiseni. Kun se oman äänen (ja varsinkin keskeneräisten tekeleiden…) kuunteleminen jälkeenpäin on ah-niin-KAMALAN-ARMOTONTA-mutta-niin-opettavaista… Tulin siihen tulokseen, että on se varmaan kumminkin totuteltava itseään kuuntelemaan ennemmin tai myöhemmin, no matter what. Siinähän voi samalla vaikka OPPIA jotain Tetralla kun on tetran muisti (= kesto n. 2 sekuntia…) ja se tarvitsee aika monta toistoa saadakseen opit automatisoitua… Ehdin ottaa pikauusinnan tunnista jo metrossa matkalla kotiin – ja nyt potkin itseäni, lähinnä siksi, etten ole tehnyt tätä jo aikaisemmin!! Eikä se onneksi kuulostanut IHAN niin kamalalta kuin luulin Riittävän kamalalta kuitenkin, että tietää parannettavaa vielä olevan.

Kotiin päästyäni siirryin sitten suoraan e-concerthousen konserttiin Kokkolan Lied-kilpailuja kuuntelemaan! Kiitokset vaan linkkivinkistä, Kirsi – myöhästyin vaan 10 minuuttia alusta, että siihen nähden aika täsmäajoitus. Hieno keksintö koko konsepti, kannatan ajatusta lämpimästi! Telkkarista olen itseni vieroittanut onnistuneesti ihan tyystin, mutta hyvän konsertin tällä lailla kotiin tarjoiltuna katsoisin mieluusti uudelleenkin. Toki live-esitys puolustaa AINA paikkaansa, mutta jos vaihtoehdot ovat nettikonsertti tai ei konserttia lainkaan, niin…

Ps. Niin, pakko vielä lisätä sen verran, että sain teoriaopelta “synninpäästön” sen hermot vieneen sointuanalyysin osalta. Se oli sitten kuulemma sen verran vaativa, ettei mun tällä kurssilla ja näillä taidoilla edes tartte vielä osata sellaisia… JES, mikä helpotus, etten ollutkaan ihan niin pöllö, miltä olo tuntui!

Analyysipiuhat solmussa…

Eilisen sunnuntai-brunssin ja kaupunkikierroksen jälkeen teoriatehtävien urakointi jäi iltaan. Muuten kaikki sujui hyvin, mutta sointuanalyysi veti piuhat päässä solmuun… Siinä vaiheessa kello kävikin jo melkein puoltayötä, joten oli pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan. No, nyt on senkin jakson tehtävät palautettu, katsotaan mitä tuleman pitää. En ole ollenkaan varma siitä analyysista edelleenkään Se pyöri kyllä tehokkaasti päässä unissakin läpi yön.

Laululäksyt – uudet ja vanhat – tuli myös laulettua läpi. Ranskakin alkaa sujua sitä paremmin mitä useammin sanoja jaksaa jankata läpi, uudestaan ja uudestaan. Ja siitä ulkoa opettelemisestahan vasta hauskaa tulee…

Napolilaistuttavuuksia

Jos minulta kysytään, napolilaiset sekstisoinnut ovat lähinnä omituisia… Jep, olen taas rämpinyt teoriatehtävien suossa, mm. edellämainittujen kimpussa. Sointukiintiöni alkaa olla jo täynnä ja voisin hyvin kuvitella eläväni ilman yhtään uutta tulokasta …  No, kurssi alkaa olla ihan loppusuoralla, että ehkä tämä tästä!

Musiikkiharrastukselliset ambitioni jäivät tänään tähän, mitä nyt uusia espanjalaistuttavuuksia laulelin. Niin, ja selvitin itselleni mikä on “mandragore”, kun sitä jäin eilen lauliksen jälkeen miettimään.  Se on alruuna – tunnetaan myös lemmenmarjana. Olishan tuo pitänyt Harry Pottereista muistaa…

Tiukkaa työtä..!

… osaa olla tuo laulaminen!

Niinalla oli tänään orastava flunssa ja “raastinrauta kurkussa”… Tunnin hän silti piti – ja huh, tiukan tunnin pitikin..! Vaatimukset äänen suhteen sen kun nousee, mitä pitemmälle mennään. Ääni kulki kyllä tänään, mutta sen eteen piti tosissaan tehdä töitä. Ja siinä yrittäessä kroppa unohti, että se ei tosiaankaan auta liikkumalla turhaan mukana… Mutta siitäpä tuo pienellä piiskauksella lämpeni, ääni nimittäin ja rupesi toimimaan ihan kohtuullisesti.

Vuorossa oli uusien aarioiden koeajo ja karsintakierros. Tunnusteltiin siis sointia ja äänenväriä ja miten ne toimivat yhteen biisin kanssa. Niistä ranskalaisista Lully ja Delibés pääsivät jatkoon, joten molempien kimpussa jatketaan vielä. Saint-Saëns ehdittiin myös vetäistä kertaalleen läpi ja sen jälkeen yhteen syssyyn Rautavaara, Luolajan-Mikkola ja de Frumerie. Varsin reipasta tunnelmasta toiseen siirtyilyä siis..! Ja viikonlopun piristykseksi saan viihdyttää itseäni de Fallalla, siinä taas uutta opeteltavaa. Onneksi tuo espanja sujuu paljon sujuvammin kuin ranska

Kuka ihmeen Jean???

Mulla oli tänään (kaikkien tylsien kokouspaperien ohella) parin aarian nuotit matkaviihdykkeenä junassa. En vaan uskaltanut niitä ääneen lauleskella istuessani siinä kaikkien niiden aamuäreiden ihmisten ympäröimänä – kunhan kuuntelin ja auoin suutani. Todennäköisesti näytti omituiselta Sen lisäksi mulla oli mukana kirja “Claire Croiza’s Master Classes”, josta löytyi varsin mielenkiintoisia juttuja laulamisesta, esiintymisestä, tulkinnasta, ilmeistä, eleistä, runon ja musiikin symbioosista ynnä muusta. Sen pariin pitää palata myöhemminkin.

Tämän lisäksi olen saanut tänään vierihoitoa operaation “… ja minähän laulan ranskaksi..!!” kanssa – Anu roikkui mun kans puhelinlinjalla pitkän tovin tavaillessaan sanoja “rautalankaranskalla” samalla kun mä roipelsin omia harakanvarpaitani ympäri nuottia. Mutta nyt pitäis olla homman suunnilleen hanskassa. Missio siis etenee hyvää vauhtia!  Samassa rysäyksessä yritin etsiskellä myös Delibésin oopperan “Jean de Nivelle” librettoa tai edes lyhyttä tiivistelmää juonesta, mutta edes kaikkitietävä Kuukkeli ei moista tunnistanut – ei sitten millään! Jos joku sattuu olemaan kuukkelia viisaampi, niin kertokoon mulle HETI!

Tulipa taas laulettua..!

Olenpa saanut tänä iltana laulaa ihan koko rahan edestä..! Meillä oli oopperaluokan treenit tänään – riensin sinne suoraan töistä. Satusofiakin oli päässyt pitkästä aikaa paikalle, oli älyttömän mukava nähdä taas. Illan aikana ei kaikelta laulamiselta ehtinyt kovin paljoa “juoruilemaan”, mutta onneksi sille oli vielä aikaa kotimatkalla junassa…

Sain tänään olla ihan harvinaisen paljon äänessä: Terhin kans katsottiin Purcellia sekä säestyksellä että keskenämme ilman säestystä, Sarin ja mun duettoon saatiin tänään huilisti mukaan soittamaan obligatoa, sit katsottiin niitä “yhteislauluja” ja vielä Gluckin terzettoakin. Kello tuli yhdeksän ennen kuin huomasikaan ja suu piti pistää suppuun… Mutta mukavaa oli ja laulamaanhan sinne on mentykin

Tein tänään uuden nuotinhakukeikan Akatemian kirjastoon – sinnikkään penkomisen tuloksena löysin sen OIKEAN version puuttuneesta Haydnin aariasta. En vaan tänään ehtinyt sitä edes vilkaista… Mutta onhan tässä vielä huominen aikaa ennen seuraavaa laulista!

“Uutuuksien” kimpussa

Oi-oi, miten oli taas ihanaa laulella tänään – kaikki elementit olivat kohdallaan, ääni kulki ja soi ja laulaminen tuntui hyvältä. Paitsi siellä c3: kohdilla alkoi taas vähän jo pientä ihmistä hirvittää… Mutta hyväähän se vaan tekee venytellä pilliä suuntaan ja toiseen kuin teleskooppia ikään. Siis siten, että ääni on yhtä aikaa korkea ja syvä – olematta kuitenkaan fyysisesti kummassakaan ääripäässä, vaan siellä keskellä. Tämä menee taas ihan sen laulamisen logiikan piikkiin. Huomasin muuten ilokseni, että mun kaikkialletunkevasta ja yleispätevästi jäkittävästä leuasta ei ole puhuttu viikkoihin mitään!!! Olisikohan se lopultakin antanut periksi ja lakannut osallistumasta laulamiseen..? Sepä vasta olisi älyttömän hienoa

Saint-Saëns soi ja toimi oikein mukavasti, siitä tulee varmasti hyvä. Sen lisäksi ehdittiin laulaa Delibéstä niistä uusista aariaehdokkaista. Niina innostui siitä kovasti – olisi kuulemma just sellainen mun ohjelmistoon sopiva kappale, jota kukaan muu ei todennäköisesti tutkinnossaan laula Katsotaan, ties mitä sen kanssa saadaan vielä aikaiseksi. Kunhan mä ensin opin ne sanat…

Niin, se eilen löytämäni nuotti ei sitten tosiaan ollut se, mitä Niina tarkoitti. Huh, hyvä! Pitää käydä kirjastossa vielä uudelleen, jos sieltä kumminkin se oikeakin versio löytyisi. Yritän ainakin.

Nyt nukkumaan, huomisiltanakin pitää jaksaa laulaa. Ja ehkä tehdä vähän töitäkin sitä ennen… kun pelkästä harrastamisesta ei taida mikään taho suostua mulle maksamaan tekisinpä sitä kuinka antaumuksella hyvänsä. Höh…

Moi je ne parle pas francais…

Kävin töiden jälkeen Akatemian kirjastossa metsästämässä sitä yhden aarian puuttuvaa nuottia. Luulin jo löytäneeni oikean, mutta kotiin päästyä tulin siihen tulokseen, että se ei tosiaankaan voi olla se… Liikkui sen verran korkeissa sfääreissä, että en millään jaksa uskoa Niinan ehdottaneen mulle sellaista – tutkinto-ohjelmaan ainakaan. No, tämä mysteeri selvinnee huomenna!

Yllämainitun lisäksi tämänpäiväinen panostus lauluhommeleille oli ranskankielisten kappaleiden sanojen omatoimisulkeiset. Sujuivat ymmärrettävästi ihan tosi hyvin, koska en sitä kieltä edelleenkään osaa… Mutta koska olen päättänyt, että kieli ei voi olla este laulamiselle (hidaste kylläkin!!), niin ei auta kuin opetella