… ja välillä vähän sen vieressäkin… Hilppa-hei, onpa taas laulettu tälle päivälle! Oopperaluokkalaisten osuudet ens viikon joulukonsertissa elävät edelleen vähän omaa elämäänsä, mutta kenties tässä viikon aikana jotain kypsymistä vielä tapahtuu ja homma on keskiviikkona kasassa. Toivoa sopii.. 
Mun ja Terhin Purcell jäikin sitten tältä keikalta pois, mutta toivottavasti sen aika tulee sitten joskus keväällä. Sarin ja mun duetto sentään tulee, tänään saimme huilistin lisäksi myös klarinetistin obligatostemmoja soittamaan. Kuulosti kivalta! Kunhan siinä saadaan rytmi pysymään kasassa, niin siitä tulee hyvä. Mun välisoolo tosin liikkuu niin matalalla alueella, että sitä on hankala saada kuulumaan, mutta yritetään.
Onneksi osaan sentään kappaleet jo ulkoa ja yritin eläytyä sanojen tunnelmaan – se ilmeisesti onnistui, kun sekä Satusofia että Maria sitä kommentoivat: mua oli kuulemma mukava katsella, koska näytän siltä, että nautin laulamisesta No, niinhän mä teenkin – kiva, että se myös näkyy!
Tauolla juhlistettiin tulevaa joulua Marian leipomilla tortuilla, pipareilla, karkeilla ja glögillä, meillä oli oikein mukava tunnelma ja maistuvat tarjoilut! Ehdittiin vielä laulaakin, niitä isomman ensemblen biisejä ja ihan loppuviimeksi vielä Gluckia Satusofian ja Virvan kanssa. Se oli kyllä melkoista tuskaa… Kaikki olivat jo aika väsähtäneitä siinä vaiheessa ja lopputulos oli jotain aika karmeaa. Jossain vireessä pysyminen tuntui elämää suuremmalta urakalta! Onneksi sitä ei olla esittämässä julkisesti ihan pian
Kotimatka Satusofian kans taittui taas hurpatellen ihan hujauksessa. Sovittiin, että jos ja kun hän ensi viikon työkiireistä hengissä selviää, mennään laulamaan kauneimpia joululauluja tässä vielä ennen lomia. Se pitää muistaa!
