Se eilinen laulishöykytys käynnisti sellaisen ajatteluprosessin, että olen tänään pähkäillyt biisejäni ankarasti. Ja sen seurauksena puhjennut laulamaan n kertaa milloin missäkin. Kodin lisäksi myös kaupassa. Ja bussissa ja junassa… En nyt kauhean kovaan ääneen, mutta ääneen kumminkin. Mutta eipä tuo ole ensimmäinen kerta, tuskin viimeinenkään.
Kävin näissä tulkintamietteissäni huvikseni myös juutuubissa pyöriskelemässä. Hyvin mielenkiintoinen ja avartava paikka – HerranJESTAS mitä kaikkea siellä olikaan… No, ainakin löytyi monta esimerkkiä – sellaista, että tuolla tavalla en ainakaan halua itse tehdä. Todellakaan. Ja onhan se jotain sekin, rajata pois niitä “absolutely-no-no” vaihtoehtoja. Kävin etsiskelemässä tulkintaa ja itseäni myös vaatekaupassa. Tulkinnasta en tiedä, mutta ainakin sieltä löytyi kiva just mun punainen mekko. Alennuksessa puoleen hintaan – jee!
Illalla tosin annoin pään ihan vaan levätä ja antauduin kuuntelemaan espanjalaistunnelmia Albergan kartanossa. Tupa oli aivan täynnä, mutta mahduin onneksi vielä sekaan – ja niitä tapaksia ja kaupungin ympäri roudattua sangriaakin riitti myös minulle. En käsitä millä energialla minutkin konserttiin houkutellut Tanja porskutti menemään ja oikein säteili lavalla, vaikka oli jo laulanut koko päivän ennen keikkaa… Käsittämätöntä – hatunnosto sille! Ehdittiin vaihtaa pikaiset kuulumiset ja sovittiin, että täällä verkossa jatketaan aiheen jos toisenkin tiimoilta 
