Tipahdin tänään hetkiseksi alas klassisesta laulupuusta: yritin kummipojan 8-vuotis-synttäreillä rämpiä tietäni läpi Singstar-pelin kappaleiden. Tipahdin ihan kunnolla kolisten, tunnistin vaihtoehtoina olleita biisejä ihan hävettävän huonosti… Sitä genreä ei laulutunneilla ole tosiaankaan treenailtu! Kun pelin jujuna on yrittää esittää kappale mahdollisimman samalla tavalla kuin alkuperäisversio, ei improvisoinnille tai omille tulkinnoille juurikaan jää tilaa – yrittää toki saa, mutta palaute on melko rajua 
Mutta hauskaahan meillä oli silti ja kummipojan kanssa vedettiin monta biisiä (kunnes Sami tuli ja kantoi telkkarin pois…) – ja muutamat siis ihan puhtaasti arvaamalla, solfaten ilman nuotteja. Mielenkiintoinen laji. “Superstar”-titteli jäi tosin saavuttamatta, mutta “solistiksi” saakka taisin kumminkin parhaimmillani päästä. Ja olosuhteet huomioonottaen se on aika hyvin…
Tulevan tutkinnon paperityöt on vihdoin ja viimein tehty! Ne ovat nyt Niinan allekirjoitusta ja lähettämistä vailla, hih. Ohjelmistoon tuli vielä pari vihonviimeisen hetken lisäystä eilen, mutta nyt se on siinä.
Olin eilen kuuntelemassa myös muutaman tutkintoonsa valmistautuvan laulunopiskelijan harjoituskonserttia. Oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä – sitä kun itse tahkoaa vaan omaa juttuaan eikä oikein osaa suhteuttaa omia taitojaan ja osaamistaan muihin… Ei silti, että osaisin sitä välttämättä tehdä vieläkään, mutta noin mutu-tuntumalla tuntui kuitenkin siltä, että olisin pärjännyt joukossa ihan hyvin. Tai toisaalta, turha sitä on liikaa omaa ääntään muihin vertailla – sen verran uniikki instrumentti se on, itse kullakin!
