… oli mulla tänään (illan laulutreeneissä erityisesti), jostain syystä. En tiedä miksi, olipahan vaan. Sellainen päivä, jolloin kaikki päässä pyörivät mietteet ja ajatukset ryöpsähtävät turhankin kärkkäästi ilmoille ennen kuin ehdin niitä hillitä tai edes ajatella loppuun saakka. Viuh vaan ja tuli jo. Sellainen päivä, että en olisi jaksanut yhtään ylimääräistä säätöä, mutta siltähän ei voi välttyä… Satusofialla oli onneksi paremmat hermot tänään, joten hän sitten sammutteli orastavia “tulipaloja” siinä vaiheessa, jos mulla alkoi silmät pyöriä ja suu aueta 
ja hyvä niin!
Päivän laulut sujuivat vaihtelevasti. Kevätkonserttibiisien (= niiden kahden, joissa itse olen mukana) kanssa ei ole mitään ongelmia. Molemmat menee jo ulkoa eikä stemmoissa ole mun kohdalla mitään epäselvää. Monteverdissä oli melkoisia vire-ongelmia ja sitä myöten hiukan liian jännittäviä sävelkulkuja, mutta sitä ei onneksi tarvitse vielä saadakaan valmiiksi. Toisaalta hieman harmittaa, etten nyt pääsekään esittämään mitään duettoa Satusofian kans (vaikka niitä vaihtoehtoja meillä useampia olikin…), mutta toisaalta näiden biisien kanssa ei tartte kauheasti stressata – voin siis säästää stressauskiintiöni siihen tutkintoon…
Siitä Tsaikkarin duetosta ei akatemian kirjastontätien ja -setien mukaan ole sitä “venäjää-for-dummies”-translitteroitua versiota. Ei ole. Vietin siellä hetkosen jos toisenkin eilen ja löysin viimein jonkun aikaisemman laulajan oman version lyijykynällä yhteen nuottiin raapustettuna (onneksi ei ollut kumittanut pois ennen palautusta!!). Ehkä saan siitä edes jotain alustavaa tolkkua…
