En ole ikinä ollut raskaana, mut jotenkin tuntuu, et tän tutkinnon kans voisin ihan samaistua äitien tuntemuksiin: koko prosessi kestää kuukausitolkulla, jona aikana “se jokin” kasvaa ja kehittyy; se aiheuttaa toisinaan suunnatonta iloa, seuraavassa hetkessä epävarmuutta, pahoinvointia tai muljahduksia vatsanpohjassa – ja loppuvaiheessa sitä on jo niin kypsä ei toivo enää mitään muuta kuin että sen saisi jo puskettua sisuksistaan pihalle, mieluusti tietenkin terveenä ja elinkelpoisena 
Nimimerkillä “Laskettu aika lähestyy”
