Olipas hauskaa huomata kahden blogilukijani tulleen “ulos kaapista” (= netin nimettömistä pimennoista) ja kommentoineen mun juttuja! Olen joka kerta yhtä hassussa mielentilassa, kun tajuan, että tätä siis oikeasti joku jaksaa lukeakin 
Siis sellainenkin joku, joka ei mua noin muuten tunne.
Silloin, kun itse Laulupuuta aloittelin, toivoin löytäväni blogistanista kanssalaulajia, joiden kanssa jakaa ja vaihtaa kokemuksia. Alku oli hieman hiljaista, mutta näköjään meitä kumminkin on – se on tullut todistetuksi jo moneen kertaan. Ja se jos mikä on hienoa!
Nuo uudet aariat vaikuttavat varsin haastavilta tuttavuuksilta, mutta sellaisiahan tässä on kaivattukin. Mulla oli nuotit mukana eilisellä työreissullakin, mutta siellä laulaminen kääntyi karaoken puolelle (tuossa puolenyön molemmin puolin…) – ja silloinkin äänessä olivat lähinnä kollegani, en minä… Voi sitä mekkalan määrää..!
Niinalle oli tullut kans Nicolain Die Lustigen Weiberin mezzo-osuudet mieleen mua ajatellessa, sitä partsikkaa tänään kirjastoreissulla metsästelin – ja löysinkin. Katsotaan mahtaako siitä löytyä jotain laulettavaa mulle…
