Tulipa sit huitaistua päiväannoksen verran Mozartia. Sillai tosi terveellisesti ihan kylmiltään vaan, joten ääni kulki just niin hyvin kuin kuvitella saattaa… Toisin sanoen heräili vasta loppumetreillä – suunnilleen siinä kohti, kun Dorabellan ja Fiordiligin duetossa pitää pitää melkoisen reipasta tempoa yllä, ettei kumpikaan kuole niille pitkille äänille 
Kivaa oli, vaikka oma panos jäikin vähän semmoiseksi ja tämmöiseksi tällä kertaa. Lupaan treenata hieman enemmän ennen seuraavia harjoituksia..! Sitten ollaankin jo lomalla – 
– joten tärkeille asioille, kuten laulamiselle, on enemmän aikaa. Kaks päivää vielä töitä, sit se olis siinä…… Pinnistystä siis ilmassa.
