Vihdoinkin. Ihan yksinkertaisesti pelkästä laulupuutoksesta johtunut, päivä päivältä kasvanut ahdistus laukesi tänään, kun pääsin pitkästä aikaa tunnille. Voi onnea ja autuutta..!! Olin taas lähestulkoon euforisessa olotilassa loppupäivän 
Laulaminen kun on suosikkipuuhaani, myös lomalla.
Niinalla hoidossa ollut Kukka-kissa oli tunnilla kuunteluoppilaana. Kukka, joka ei ole tottunut laulajiin 
Sen ensireaktio oli singota häntä pörhällään outoa ääntä pakoon sohvan alle, pimeimpään nurkkaan… Mutta parituntisen laulusessiomme aikana uteliaisuus voitti ja lopputunnista katti uskaltautui jo esille ja samaan huoneeseen ja erosimme ihan kavereina.
Tunnilla tehtiin asiaankuuluvasti töitä ja tiesipä tuota olleensa laulamatta… Mutta eiköhän laulukunto siitä taas kohene, kun pääsee säännöllisempään harjoittelurytmiin kiinni. Ääni oli kumminkin edelleen tallella. Tekniikkaharjoitusten lisäksi jumppailtiin Marchesien kanssa, se Mahler noin taas kylmiltään olisikin saattanut olla hieman liikaa…
Mutta I’m back to business siis. Hienoa.
