Voi, miten taas odotinkaan laulutunnille pääsyä työpäivän päätteeksi..! Oli taas sellainen päivä, että pää todellakin kaipasi sitä nollausta, mikä lauluvaihteelle vaihtaessani väistämättä tapahtuu. Niin tänäänkin. Pari tuntia mennä hujahti kuin huomaamatta! Sinä aikana ehdittiin tosin laulamisen ohella vähän puhuakin, omat ja puolen maailman asiat laulamiseen liittyen.
Tällä kertaa oli Stravinskyn Pastoralen vuoro. Niissä yhteyksissä seikkailimme mielikuvissa Siperian aroilla, paimenten nuotiotulien ja tähtien välkkyessä pimeydessä… Ällistyksekseni jälleen huomasin, miten kappaleen soiminen saattaa olla yhdestä puolisävelaskeleesta kiinni – että se puolikas (niin pieni intervalli kuin onkin) oikeaan suuntaan saattaa saada koko jutun kuulostamaan merkittävästi paremmalta..! Ja tietysti päinvastoin… Että jos jollakulla lukijalla sattuu olemaan ko. biisin nuotit F-duurissa, niin let me know – sellaiset on nyt haussa.
Tunnilta ennätin vielä kuuntelemaan loppuosan Puccinin “Lännen tytöstä” Senaatintorille täksi illaksi pystytettyyn väliaikaiseen oopperakatsomoon. Idea tällaisesta ulkoilmaoopperasta oli kiva – varsinkin, kun sateisen viikon päätteeksi malttoi olla tämän illan satamatta. Äänentoisto tosin oli melkoisen lujalla (en ymmärrä miksi muka täytyi olla…?), mut onneksi oli korvatulpat mukana. Ne korvissa, huppu päässä ja kaulahuivi pehmusteena kylmällä kiviportaalla kelpasi kuunnella ja katsella.
