Aamun Hesaria lueskellessani bongasin “minne mennä” -sivuilta konsertin, jossa esiintyi myös Essi, yksi mezzo-suosikeistani. Olen onnistunut missaamaan hänen esiintymisiään n kappaletta milloin mistäkin syystä, mutta nyt päätin urmistautua – sillä edellytyksellä, että omista Mozart-treeneistäni sinne suinkin ennätän.
Ja ennätinkin, kun muu porukka oli niin ihanan joustavaa aikataulujen suhteen. Yleisöä oli paikalla ihan säälittävän vähän, mutta itse ainakin nautin konsertista ihan koko rahan edestä. Essin esittämien Debussyjen lisäksi etenkin Lisztin pianolle sovittama versio Danse macabresta upposi meikäläiseen. Ja Essiä oli ihana kuunnella ja katsella, kuten aina. Ja siinä samalla miettiä, että josko edes puoleen siitä joskus itse yltäisi…
Ennen Mozart-treenejä ennätin treenata hetken kotona – ja varmistella siinä samalla, että kaikki naapurit ovat varmasti heränneet sunnuntaitansa viettämään… Dorabellan osuudet tän päivän duetoista menivät aivan omilla sanoilla, koska tetran keskittymiskapasiteetti meni tänään esitystekniseen improvisointiin. Oh well, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa saada hommat kohdalleen.
