Kotonani vallitsee kotoinen kaaos. Täällä on noin kottikärryllinen kirjastosta lainattuja Schuberteja ja Bacheja, toinen mokoma teoriakirjoja ja kämpän kaikilla vaakasuorilla pinnoilla on jotain laulamiseen tai teoriaopiskeluun liittyvää sälää, paperia ynnä muuta. Enkä mä oikeastaan voi siivota niitä mihinkään kovin kauas, kun kumminkin tarvitsen niitä taas hetikohta…
Että jep. “Lomasäveliä” piisaa! Olen ollut tosi ahkera koko alkuviikon ja opiskellut vähintäänkin normaalien työtuntien verran per päivä… Ei niin, että tilannetta mitenkään valittelisin – se on edelleenkin ollut itse asiassa oikein mukavaa ja on jotenkin lohdullista huomata, että ihan kaikki asiat eivät tässä vuoden mittaan ole tyystin unohtuneet. Lisätunteja vuorokauteen voisin kyllä tilata, että ehtisi enemmän…
Laulutuntikin oli taas tänään ja sujui oikein mallikkaasti. Kyllä mua vieläkin sinne kolmiviivaisiin korkeuksiin kiivetessä hieman hirvittää, mutta niitä lukuunottamatta soundi alkaa olla hyvinä hetkinä suhteellisen tasalaatuista kautta linjan. Which is nice.
Vuorossa oli tällä kertaa Bach, sitä “Bist du…”ta kahlattiin läpi. Hieno biisi, päivän sävellaji vaan tuntui paikka paikoin hieman matalalta (tai sit en vaan sitä teknisesti hallinnut…), mutta paljon oli hyvääkin – varsinkin noin ihan ekaksi kerraksi. Piti ajatella oboeta laulaessa. Kun ei ketään ollut tulossa mun jälkeen, meillä vähän taas venähti se tunti ja ehdittiin siinä puida läpi monta muutakin asiaa – samalla, kun Kukka-kissa kurnutteli varpusille ikkunan takana.
Paluumatkalla poikkesin kirjastossa, toiveissa löytää Bachin kantaateista jotain kilpailevia ehdotuksia virsiosastolle. Kantaattejahan löytyi kyllä, mutta se, onko niissä jotain sopivan “pientä” onkin sitten ihan toinen juttu… mutta katsotaan!
Nyt nukkumaan ja näkemään unta – vaikkapa ystävistämme välidominanteista 
