Takaisin ruotuun (ehkä vielä joku päivä…)

No huh. Kylläpä taas tietää eläneensä muutaman viikon niin sanotusti “pellossa” ilman mitään kummempaa kurinpitoa… Paluu arkeen on ankara – kroppa tuntuu unohtaneen autuaasti kaiken järjellisen toiminnan laulamiseen liittyen, joten tän päivän laulutunti olikin sitten kurinpalautusta alusta loppuun saakka. Hiki valui ihan armottomasti… Ääni on periaatteessa ihan levännyt ja hyvässä kunnossa, vähän vaan kesäterässä.

Onneksi tässä pääsee nyt takaisin normaalirytmiin, joten kuntokuuria vaan kehiin ja siitä se taas lähtee Oli joka tapauksessa ihana päästä laulamaan, ei tämmöinen viikkokausien laulutunnittomuus sovi mulle ollenkaan!!

Säveliä kesäillassa

Tulipa sitten pidettyä konsertti viime keskiviikkona!

Alkuviikosta ehdittiin vielä pitää parit treenisessiot Kirsin ja Juhan kans. Viihdytettiin siinä samalla kirkossa pörränneitä turnipseja eivätkä nuo tuntuneet olevan kovinkaan pahoillaan musisoinnistamme, jotkut jäivät istumaan ja kuuntelemaan pitemmäksikin aikaa. Ja mikäs siinä, kivahan siellä oli laulella, kun oli kerrankin runsaasti tilaa, jossa ääntä päästellä ihan surutta! Sarvi-laulu-biisiä kokeiltiin useammastakin paikasta, tuli kiivettyä parvelle jos toisellekin. Se kattokupolin “Enkeliparvi” jäi vielä testaamatta.

Yleensä tämän kokoonpanon yhteinen treeniaika on jäänyt hyvin vähälle (tai vielä vähän vähemmälle…), joten oli ihan luksusta, kun tällä kertaa ehdittiin vetää näinkin monet harjoitukset. Ja ilmeisesti siitä oli ihan hyötyäkin, koska konserttipäivänä kaikki meni jotenkin ällistyttävän sutjakkaasti: pysyttiin hyvin aikatauluissa, missään vaiheessa ei ollut kiirettä, kaikki kamat / nuotit / soittimet / asut oli mukana jne. Itse konsertti meni kokonaisuutena oikein hyvin ja yleisöäkin onneksi oli. Ei kauhean paljoa, mutta ihan sopivasti.

Ja olipa taas vaihteeksi ihanaa esiintyä! Kun yleisökin oli varsin vastaanottavaista, se ei ollut edes kovin vaikeaa. Välillä tuli sellaisia “olen-yhtä-lauluni-kanssa”-hetkiä, kun unohti miettiä mitään lauluteknisiä juttuja ja sen sijaan vaan pyrki pelkästään tarkoittamaan sitä mitä lauloi. Sellaiseen tilaan pääseminen on jotenkin älyttömän hienoa!

Konsertin jälkeen saamiemme kommenttien perusteella myös yleisö tykkäsi kuulemastaan, joten olimme ihan syystäkin tyytyväisiä itseemme keikan jälkeen. Viimeisten ilta-auringonsäteiden valossa nakitimme vielä pikkuveljen räiskäisemään muutaman valokuvankin – sellaisia kun ei siis vielä ollut. Nyt on. Jos niiden joukosta vaikka löytyisi joku järjellinen seuraavan lehdistötiedotteen mukaan lähetettäväksi.

Nyt odottelen jo innolla ensi viikon laulutunteja. Ja mietiskelen, minkä esiintymisprojektin kimppuun sitä kävisikään seuraavaksi

korkeanpaikan leirillä

Täällä ollaan, “korkeanpaikan leirillä” Kerttulassa. Kaiken täteilyn ja siihen liittyvien non-stop-rientojen lisäksi olemme onnistuneet pitämään parit tehotreenisessiot Kirsin ja Juhan kanssa tulevan konsertin tiimoilta. Yhtenä päivänä oltiin itse keikkapaikalla, isossa kirkossa, toisena päivänä seurakuntatalolla (jossa sielläkin on oikein jees akustiikka). Tuli laulettua siihen malliin useampi tunti, että tiesi laulaneensa Mutta nyt (erinäisien säätöjen, pähkäilyjen ja kokeilujen jälkeen…) alkaa konserttiohjelma olla kasassa ja käsiohjelmakin melkein. Lehdistötiedotetta ja kuvia vielä puuttuu…

Saa onnitella!!

Se pääsykoeruljanssia seurannut jännääminen päättyi sitten virallisesti (vihdoinkin..!!) tänään. Ja hyvin päättyikin: ONNITTELUJA OTETAAN VASTAAN!! Toisin sanoen kävi niin, että minusta tulee kuin tuleekin musiikkipedagogi-opiskelija syksystä alkaen. Hehhehee..!!! Soittelin tuossa vielä koulutuspäällikön kanssa tarkennusta siihen erikoistumisala-osioon ja minut on siis valittu sinne teoriapuolelle – ensisijaisen hakutoiveeni mukaisesti. Mutta voin kuulemma opiskelun alettua neuvotella opintojen henkilökohtaistamisesta ja laatia niistä jonkunlaista cocktailia itselleni tai kenties suunnitella jopa tuplapätevyyden hankkimista. Mikä olisi oikein hyvä juttu – mahtavaa!

Nyt pitää siis alkaa toden teolla totuttautumaan ajatukseen, että minusta tulee köyhä (mutta toivottavasti sitäkin onnellisempi) opiskelija. Joka elää pääsääntöisesti kaurapuurolla ja rahapulassaan sitten tarjoutuu esim. hoitamaan kaikki tuttavapiirinsä lapset ja ulkoiluttamaan kaikki marsua suuremmat kotieläimet sopivaa korvausta vastaan. Mutta jos niin on ollakseen, niin so be it. Olen ihan vakuuttunut, että loppujenlopuksi se sit kuitenkin on kannattava investointi. Tai sit tarvitsen joko Hyvän Haltijakummin, toivomuksia toteuttavan Pullon Hengen tai sen Mesenaatin, jota olen peräänkuuluttanut jo aiemmin… Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, joten luotan siihen, että niin käy tälläkin kertaa – tähän saakka ainakin kaikki on mennyt ihan suunnitelmien mukaan!

Näin se elämä heittelee
Voi vitsit.