Elämä musiikinopiskelijana pyörähti sitten vihdoinkin käyntiin tänään ja kuten näkyy, ensimmäisestä päivästä on selvitty hengissä. Ja voin kertoa, että mä EN ollut se opiskelija, joka olis ollut eniten pihalla kaikesta 
olin itse asiassa aika hyvin tilanteen tasalla hela dagen ja ehdin useampaan otteeseen jopa neuvomaan niitä, jotka siellä pihan puolella olivat.
Kuten arvata saattaa, nämä alkumetrit ovat melkoista säätöä kaikin puolin (ei mitään uutta, tiedän ihan liiankin hyvin millaisia nämä koulutusten aloitukset oikein ovat…). Paljon sellaisia kaikkia koskettavia “yhteisiä asioita”, mutta vähintään yhtä paljon semmoisia kunkin omasta vinkkelistä selviteltäviä juttuja.
Kuten esimerkiksi mä, joka sit tosiaankin pääsykokeiden tuloksena pääsin sekä teoria- ja säveltapailupuolelle että sinne varhaisiän musiikkikasvatukseen – ja jota oikeasti kiinnostaisivat molemmat puolet… Lukujärjestystä tutkaillessani huomasin, että mut oli laitettu sit kuitenkin laulajien ryhmään, pääinstrumentin mukaan – joskin näin ekana vuonna opinnot ovat hyvin yhteneväiset kaikilla, erot näkyy lähinnä ryhmäjaoissa. Kävin sitten päivän päätteeksi juttelemassa koulutuspäällikön kanssa, että mikä tässä mahtaisikaan olla se järkevä ratkaisu. Ekan vuoden teoriaopiskelijoille (meitä on siis kaksi…) ei sinänsä ole mitään “omia” kursseja ekana vuonna, joten päätin sit, että mä menen kuitenkin mukaan siihen vamukalaisten ryhmään ja kun kakkosvuonna alkaa sit tulla niitä teoriakursseja, niin katson sitten mitä niistä mun kannattaisi ottaa. Kuulemma on myös niin, että musiikinteorian varhaiskasvattajille olisi kovasti kysyntää – ehkä siinä voisi sitten olla se mun sauma tai suunta, jota kohti tässä voisi lähteä luovimaan ja kutomaan sitä omaa polkua. Mutta mun ei siis tarvitse tehdä tästä asiasta lopullista päätöstä vielä vaan voin pitää molemmat vaihtoehdot mukana ja avoinna edelleenkin. Se on varsin mukava juttu.
Kanssaopiskelijoiden joukosta löytyi muutamia tuttuja naamoja pääsykokeista – vastaavasti oma naama näytti painuneen myös mieleen, niin näille kurssikavereille kuin myös opettajille (toivottavasti se on hyvä asia..!!). Ei siis tarvinnut käkkiä yksin ja ilman juttuseuraa, ellei sitten välttämättä olisi halunnut.
Hauska juttu on myös se, että törmäsin tänään kahvilassa seinänaapuriini – joka sattuu siis olemaan myös vamuka-opiskelija, neljännen vuoden sellainen! Hän on asunut naapurinani jo ihan jonkin aikaa, mutta eipä vaan oo tullut muuta kuin moikkailtua rappukäytävässä silloin tällöin. Meillä oli oikein mukava juttutuokio ja mulla on nyt siis tällainen epävirallinen tutor tuossa ihan seinän takana – hienoa!
Lauluopettaja-asiaa joutuu tässä vielä loppuviikon jännittämään. Kun nyt tulee väkisinkin eteen opettajan vaihdos. Tai siis mulla on edelleen vakaa aikomus jatkaa laulamista myös Niinan kanssa, mutta saan sen lisäksi uuden lauluopen talon puolesta. Harras toivomukseni on, että opettajani – kuka hän nyt sitten mahtaa ollakaan – lähtisi ohjaamaan mua siihen samaan suuntaan, jonne Niinan kanssa on matkaa tehty jo monta vuotta. Tämän ikäisenä kun ei enää huvittaisi opettajanvaihdoksen takia kääntää keulaa ihan vastakkaiseen suuntaan. Sinänsä mulla ei ole mitään kahta opettajaa vastaan, koska ymmärrän hyvin, että eri opettajilta voi oppia erilaisia juttuja ja päästä sitä kautta etenemään oman äänensä kanssa – kunhan opit eivät ole ristiriidassa keskenään. Jos kellä lukijalla on kokemuksia M:polian laulunopettajista tai hyviä suosituksia, otan niitä mielelläni vastaan – pikaisesti!!
Pianonsoiton suhteen ilmoittauduin suosiolla reippaasti sellaiseen “tumpeloryhmään”, se on varmasti kaikkein paras vaihtoehto mulle (ja uskoisinpa, että sen mun pääsykoe-esiintymiseni jälkeen myös opettajat ovat sitä mieltä…). Mutta suunta on siis joka tapauksessa ylöspäin silläkin saralla!
Noin äkkiseltään lukujärjestys näytti yllättävän väljältä. Luulen kumminkin, että se ei kerro koko totuutta ja että sitä tekemistä riittää ihan yllin kyllin – “päätoimiseksi opiskeluksi” saakka. Ja kyllähän päiviin tietysti pituutta saa, kun niihin oikeasti aikatauluttaa myös sen oman harjoittelun..! Treeniluokkia olisi kuulemma parhaiten vapaana aikaisin aamulla (8-10) tai sit myöhemmin illalla (19-21) – mietin tässä just miten tämän faktan kanssa eläisin. Aamukasilta laulamisesta ei nimittäin takuulla tule yhtikäs mitään, mutta ehkä soittamisesta sitten. Katsotaan kuinka käy..!
Mutta nyt mä taputan itseäni selkään selvittyäni tästä ekasta päivästä. Huomenna jatketaan..!
