Voi, miten onkaan hyvä mieli, kun laulurintamalla menee vaihteeksi niin hyvin! Viime syksyn jälkeen tämä on enemmän kuin tervetullutta. Olin tänään taas tunnilla ja siinä ääniharjoituksia tehdessä Ope U ykskaks vaan totesi olevansa kerrassaan järkyttynyt (hyvällä tavalla!) siitä, miten nopeasti mä oon saanut tekniikkaani korjattua. Nyt se sit uskalsi tunnustaa, ettei se itsekään syksyllä uskonut, että tähän päästäisiin vielä tämän lukuvuoden puolella. Jättipä sit mainitsematta mulle, pisti vaan pokkana koirakoulun käyntiin ja mä hurja siis vaan tein, mitä pyydettiin (väliin kiukutellen ja jalkaa polkien, mutta kumminkin) ja tässä ollaan. Tämä jos mikä on TYÖVOITTO. Meille molemmille.
Ja mun äänestä paljastuu kuulemma joka tunti kaikenlaista hienoa ja “ennenkuulumatonta”. Viime aikoina ylärekisteri on ollu se toimivampi, mut tänään lauloin sit nätin, ytimekkään ja kantavan pienen f:n. Hups. Mihinkähän tässä oikein ollaan menossa???
Hienosti lauloit Heidi tänään ensemblen läpimenossa! Oli kiva kuulla vihdoin siun laulavan. Tosi hieno ääni sulla. Tykkäsin.
No voi apua – kiitos, ihana ihminen, kun sanoit noin, onpa kiva kuulla!! Itellä oli tän päivän läpikahlauksen jälkeen just sellainen “no-joopajoo”-olo, kun kaikki muut (sut mukaanlukien) lauloivat niin hyvin… Me ei oltu ehditty tehdä niitä mun kohtauksia OLLENKAAN tällä viikolla tuossa salissa, kun kollegat ovat olleet kipeenä ja pois ja kaikkea. Oli siis hieman hutera olo, mutta ehkä meno tästä vielä ensi viikkoon mennessä paranee. Enskaria odotellessa