Perustin tämän blogin ihan vaan saadakseni vaahdota mielin määrin yhdestä lempiaiheestani: laulamisesta! Toki oli mukava myös koota kaikki lauluharrastukseeni liittyvät asiat yhteen paikkaan.
Olen rakastanut laulamista ja esiintymistä ihan pienestä pitäen! Jo parin vuoden ikäisenä lauloin innoissani mikrofoniin ja kasetille ja halusin sitten heti kuunnella “miten vieras Heidi laulaa” (Vauvakirjani mukaan laulu on todistetusti kuulunut harrastuksiini jo kaksivuotiaana ja ohjelmistoakin on ollut n. 50 laulun verran!) . Esiintymiset alkoivat koulun kevät- ja joulujuhlista ja laajenivat siitä sitten pikkuhiljaa perheen, suvun ja tuttavien kautta sinne ja tänne. Kuorolaulu tuli tutuksi lapsikuoroajoista lähtien ja on siitä jatkunut monen kuoron kautta ihan näihin päiviin saakka. Irlannin vuosien aikana iski musikaalikärpänen, joka johdatteli erilaisten musikaalien ja musiikkiteatteri-proggisten pariin.
Ja sitten, vuosien harkinnan jälkeen, aloitin yksinlaulutunnit keväällä 2005, 11. maaliskuuta taisi olla ensimmäinen virallinen tunti. Löysin kertaheitolla maailman ihanimman laulunopettajan ja sitä myöten mezzosopraanon itsestäni. Siitä lähtien innostus laulua – nimenomaan klassista sellaista – kohtaan on vaan kasvanut kohisemalla kerta kerran jälkeen – nyt paloa ei voi sammuttaa enää mikään 
Taidan olla laulu-addikti, mutta myönnän sen kirkkain silmin ja hymyssä suin!
Opettajan kannustuksesta ja kehotuksesta uskaltauduin lähtemään lauluopinnoissani tutkintojen suorittamisen tielle, parhaillaan on C-tutkinnon ohjelmisto työn alla. 2/2 tasosuoritus tuli tehtyä marraskuussa 2006 erinomaisin arvosanoin, jatkoa seurasi huhtikuussa 2008, jolloin lautakunnalta irtosi kiitettävä arvosana I/D-kurssista.
Tutkintojen myötä innostuin myös teoria-opinnoista – varsinkin, kun onnistuin löytämään mahdollisuuden suorittaa niitä verkon kautta! Siinä tuli aktivoitua sellaisia aivolohkoja, joita en tiennyt itselläni olevankaan (tai ainakin ne olivat olleet käyttämättöminä HYVIN kauan…), mutta ällistyksekseni huomasin musiikin teorian opiskelun olevan hauskaa!
Laulutuntien sivuvaikutuksena olen löytänyt itseni konserteista, oopperasta, musikaaleista ynnä muista esityksistä entistäkin useammin, samoin laulumusiikin kuunteluaktiivisuuteni on kasvanut räjähdysmäisesti. Keväinen Cecilia Bartolin konsertti oli minulle maata järisyttävä elämys ja hän pääsi välittömästi idoli-listani kärkeen. Olen hurahtanut myös antikvariaateista löytyviin vanhoihin nuotteihin ja kotona kirjahylly jo melkein pullistelee nuoteista, joita on jo laulettu sekä nuoteista, jotka odottelevat vielä vuoroaan…
Musiikkia opiskelevan siskoni Kirsin ja muusikko-miehensä, luottosäestäjäni Juhan kanssa olemme jo pistäneet muutaman oman konsertin pystyyn ja lisää toivottavasti seuraa.
Tiedän, että oppimista on laulun saralla vielä todella paljon, mutta iloitsen kaikista edistysaskeleista ja siitä, mihin olen jo kuluneiden vuosien aikana päässyt! Olen jo nyt yllättänyt itseni positiivisesti ja haluan tietää minne saakka tällä äänellä on mahdollista päästä – se on tähtäimessä. Ja niin kauan kun laulaminen saa oloni tuntumaan niin hyvältä kuin se nyt tekee, sen parempaa tekemistä ei voi ollakaan. Ei vaan voi.
Moi, taidetaan olla tuttuja musikaalilaulukurssilta (moi oon se jonka viisaudenhampaat poistettiin ikävään aikaan) ja taisin nähdä sut Fitnessissä lavalla
Kiva että joku muukin vaahtoaa netissä laulamisesta ja vielä kirjoittaa hyvin! Omani perustin ettei tarttisi kotona saada sitä samaa “mä en osaa”-kriisiä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan. Eikä oo muuten sen jälkeen kotiin asti kriisi tullutkaan.
Kiva lukea miten innoissasi olet jutuista
No mutta HEI Tanja! Olipa iloinen yllätys kuulla sinusta
Juu, olinhan se minä siellä Fitnessissä, lavalla ihanassa vaaleanpunaisessa peruukissa ja sisäelinmakkaroihin kääriytyneenä… Se oli hauska proggis se.
Kiitokset myös sydäntälämmittävistä kommenteistasi – hauska tietää, että näitä minun tunteenpurkauksiani käyvät muutkin laulajat lukemassa, heille ne kenties avautuvatkin ihan eri tavalla kuin asiasta mitään tietämättömille. Ja joo – olen ihan kroonisen innostunut tästä touhusta, kiva että se välittyy myös lukijalle
Tervetuloa toistekin!!
Mukava lukea blogiasi. Olen aloittanut yksityisesti laulutunnit.
Mielellään lukee toisen kokemuksia kun ihmettelee itsessä monesti
kun toisina päivinä laulu kulkee paremmin kuin toisena päivänä.
Alkuhankaluuksia varmaan ja muita jujuja joita en vielä tiedä.
Moi Kate, kiitokset kommentistasi! Olen ihan oikeasti aina iloisen yllättynyt saadessani kuulla, että juttuni jaksavat kiinnostaa muita laulunharrastajia – niitäkin, jotka eivät mua henkilökohtaisesti tunne
Onnea laulutunneillesi, toivottavasti saat niistä paljon irti!
Hei, sattumalta törmäsin sivuihisi ja huomaan viihtyneeni täällä pitkän tovin (työaikana, kröhöm) – mukavaa lukea sun laulukokemuksista ja ohjelmistosta. Itse harrastan kuorolaulua säännöllisesti ja aktiivisesti, yksinlaulua epäsäännöllisesti mutta intohimoisesti. Huomenna on ensimmäinen tunti joulun jälkeen ja Schumannia ja Sibeliusta työn alla. Jännittää miten sujuu laulu pitkän tauon jälkeen. Hyvästä tunnista saa niin uskomattomat kiksit, mutta huonot päivät ovat kerta kaikkiaan musertavia. Että voikin olla niin vaikeaa saada itsestään ulos ääni sellaisena, kuin miltä sen haluaisi kuullostavan (ja miltä se omassa päässä kuullostaa
! Toisaalta joskus huomaa päästävänsä ääniä, joita ei ikinä uskonut voivansa tuottaa. On se vaan niin jännää!
Hei Elli – mukava, kun ilmoittauduit Laulupuun lukijaksi! Tule toki toistekin ja kerro kuinka sun laulut sujuvat. Kuten varmaan huomasitkin postauksistani niitä huonompiakin päiviä joukkoon aina mahtuu, mutta hyvinä päivinä laulamista ei voita kertakaikkiaan MIKÄÄN
Tsemppiä Schumanniin ja Sibeliukseen!