Vauhdikas vuosi

Istuin eilen Ope U:n kanssa koulun kuppilassa juttelemassa ja tuli puheeksi, miten tietyillä äänityypeillä menee se kymmenkunta vuotta ennen kuin ääni alkaa totella ja kuulostaa siltä, miltä pitääkin. Jep. Been there, done that. Allekirjoitan 🙂 Itsellä on tässä kymmenes vuosi laulutunteja pyörähtänyt käyntiin ja nyt – ainakin hetkittäin! – alkaa viimeinkin tuntua siltä, että se … Lue loppuun

Päivän paradoksi

Ihan pikaisena muistutuksena pitää muistaa kirjata vastaisuuden varalle tän päivän laulutunnin ahaa-elämyksiä: ”Kun huolehtii kunnolla niistä hetkistä, jolloin EI laula (= fraaseihin valmistautuminen, tauot, hengityspaikat jne.), ei tartte kantaa huolta itse laulamisesta – se sujuu kyllä!”. Taas näitä laulamisen paradokseja parhaimmillaan… Kun sitä tietenkin ensisijaisesti huolehtii laulamisen siitä osasta, minkä olisi tarkoitus kuulua, sitä helposti … Lue loppuun

Päivän läksy: Rakasta itseäsi ja ääntäsi

Meillä oli tänään tehokas tuplatunti Ope U:n kanssa. Viime tiistain tunnilla mä olin ihan superväsynyt eikä mikään tietenkään mennyt niin kuin piti. Sain tiukan käskyn löysätä tahtia ja pitää vähän vapaata – silläkin uhalla, että joku homma jäisi tekemättä. Kun maailma ei kuulemma siihen kaatuisi. Ja kun kerroin pitäneeni viikonlopun treenivapaata (sitä sunnuntain keikkaa lukuunottamatta) … Lue loppuun

Rossinia ripaus jos toinenkin

Ensimmäinen Rossinipläjäys on nyt onnellisesti takana! Yleisöä oli mukavasti paikalla ja vaikka viime hetken reeneissä tulikin unohdeltua sanoja ja laulettua paikkapaikoin aivan puutaheinää, itse esitys meni huomattavasti paremmin. Parempi tietty niin päin… Ja ensi perjantaina sama lysti vielä uudestaan! Ope R oli yleisön joukossa – kummasti sitä muisti avata ylätiloja ihan jo pelkästään sinne suuntaan … Lue loppuun

puolivuotiskatsaus

Äärettömästä päivityslaiskuudestani huolimatta näyttää siltä, että Laulupuuhun kumminkin eksyy lukijoita silloin tällöin – ihan uusiakin! – joille meikäläisen laulunopiskelusuossa rämmiskelystä lukeminen tuottaa jonkun sortin iloa tai toimii virtuaalisena vertaistukena. Se on aina yhtä ällistyttävää ja toisaalta riemastuttavaa huomata. Ehkä siis tällainen pikainen puolivuotiskatsaus olisi paikallaan (ainakin kirjoittaminen on hyvä syy siirtää vähän 1900-luvun satsipraktikumin läksyjen … Lue loppuun

arki on alkant’

Syysarkea on takana jo viikon verran. En voi ihan vielä sanoa täysin tottuneeni siihen, mutta epäilemättä niin käy ihan tuota pikaa – tämä lystihän jatkuu siis hamaan jouluun saakka… On laulutunteja, pianotunteja, romantiikan satsia, italian fonetiikkaa, laulun ainedidaa ja opetusharjoittelua, ihan vaan muutamia mainitakseni. Plus tietenkin opetukset. Ja joskus pitäis ehtiä treenaillakin… Tähän settiinhän mulle … Lue loppuun

Laulukesästä kohti syksyä…

Lauluntäyteinen kesäni alkaa vedellä viimeisiään. Olen tässä elokuun tokalta viikolta lähtien yrittänyt totutella arkeen, silleen hiljalleen ja pehmeästi. Kaiken reissailun jälkeen oli jotenkin ihan kummallista olla ihan vaan kotona! Sopeutuminen treenaamiseen koululla sujui paljon nopsemmin – ei liene vaikea arvata, kumpaa on tullut harrastettua viime aikoina enemmän… olihan se tietty vähän orpoa ilman Päiviä, mutta … Lue loppuun

Joutsenon jälkimainingeissa

Nyt se on ohi tältä vuodelta se kesän jälkimmäinenkin laulukurssi… Palasin vasta kotiin ja olo on juuri niin seisahtanut kuin intensiivisen kurssipläjäyksen jälkeen odottaa saattaa. Ajatukset seisoo yhtä tukevasti kuin silmät päässä ja päänsisäinen jukeboxi tykittää tyylikkäästi biisiä toisensa perään ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Pidettiin Päivin kans parin päivän reenisessio jo ennen kurssia, joten nyt yhdentoista … Lue loppuun

kerkeästi kesä vierii…

Tää kesä kuluu ihan pelottavan nopeasti. Kesäkuu on kohta taaksejäänyttä elämää ja kun tietää, mitä kaikkea heinäkuulle on tiedossa, niin voisin melkein ennustaa sen kuluvan vähintään yhtä nopsasti. Kääk!! No, onnellista tässä tilanteessa on kumminkin se, että ainakin kulunut kesä tähän saakka on mennyt hyvään tarkoitukseen. Laulettu on, niin maan todella paljon ❤ Se Iin … Lue loppuun

… pääsipä ääni!

Sellainen ääni, joka pääsee, kun laulaa jo valmiiksi ihan fiiliksissä järisyttävän hienoa kappaletta ja tajuaa sit kesken kaiken, että sua lietsotaan kohti fraasin huippua ja fortissimoa kahden pianistin (jotka ovat tietty ihan fiiliksissä hekin) ja flyygelin voimin ja sä tiedät, että äänen pitää kantaa vielä niidenkin yli, että se kuuluis johonkin. Voin kertoa, että muuten … Lue loppuun